Villapaidat, joista puhutaan nimillä. Langat, joista taistellaan. Neulomisen nälkä, joka ei ota laantuakseen.

Islantilaisten villapaitojen kaltaista neulomisbuumia en ole kokenut koskaan, vaikka olen saanut tarkkailla käsitöitä harrastavien käyttäytymistä työni puolesta jo vuosikymmenten ajan. Työpaikassani Sastamalan taitokeskuksessa islantilaisia neuleita on kansalaisopiston kursseilla valmistettu jo viitisen vuotta, mutta viime talvena tämä ihana hullutus koki huipentumansa ensi kertaa lankamyynnin muodossa.

Islantilainen neule koukuttaa aloittelijatkin

Raikas luminen pakkastalvi, mediassa toistuvat jutut ja kuvat näyttävistä villaneuleista saivat kauan sitten työvälineensä hukanneetkin lähtemään lankaostoksille. Myymälässämme usein kuultua oli, että viimeksi olen neulonut peruskoulussa, en ole koskaan saanut aikaan sukkia kummempaa ja mitenkäs se nurja silmukka tehtiinkään. Mutta näyttävän islantilaisen paidan himo voitti neulomiskammon ja lukuisat lankakerät puikkoineen lähtivät tasaisen asiakasvirran mukana ovestamme. Ihaninta oli, kun ensimmäiseen paitaansa lankaa hakenut tuli toisen kerran ostoksille ja sen jälkeen aina uudestaan. Itse asiassa islantilainen villapaita on suhteellisen helppo, se neulotaan ilman saumoja ja ikään kuin putkahtaa puikoilta valmiina.

Islantilainen neule 600x600, Taito Satakunta ry

Mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu, ihmeteltiin Islannissa asti suosittua Lettlopi-lankaa valmistavalla Istexin tehtaalla. Lankaa kehrättiin ja värjättiin koneet kuumana ja aina vaan olivat langat loppu suomalaisista lankakaupoista. Facebook-ryhmiä syntyi, niissä kyseltiin lankojen perään ja pitkiäkin matkoja matkustettiin, kun viidakkorumpu oli pärissyt määrättyjen värien saatavuudesta. Mielessäni säälin Lappiin hiihtolomalle matkaavaa perhettä, jonka täytyi pysähtyä jokaisen matkan varrella olevan lankakaupan kohdalla. Islantilaisten paitojen neulominen ei kuitenkaan ole vain äitien ja naisten hommaa, vaan mukaan mahtuu myös miestaitureita. Paikallinen kuuluisuus Jarkko Mäkipää ei ole ansioitunut pelkästään teatterin estradilla, vaan on neulonut ainakin puolisen tusinaa komeaa paitaa. Ensimmäiset silmukat luotiin taitokeskuksemme kurssilla.

Neulomisen ihanuutta kotona ja kursseilla

Alkuun olin sitä mieltä, että nuo paksuhkot villapaidat eivät ole kaltaistani tarkenevaa naista varten. Mutta talven 2021 paukkuvat pakkaset saivat minutkin innostumaan. Lopulta haaveilin jo työpäivän aikana lämpimällä sohvalla kudin kädessä istumisesta. Pehmeä paksuhko lanka, hehkuvat värit ja joutuisasti etenevä neule toivat koronakaaokseen mielekkyyttä, rauhaa ja onnistumisen iloa. Kesään mennessä olin neulonut kuusi lämmintä paitaa, joista on riittänyt myös lähisuvulle.

Viime talven ja kevään aikana emme saaneet koronarajoitusten vuoksi pitää Sastamalan taitokeskuksessa aikuisten kädentaitokursseja, mutta myimme tuhansia keriä islantilaista villalankaa ja tavoitimme satoja uusia asiakkaita. Ilmiö piti kieltämättä mielialaa korkealla. Nyt on kurssisyksy onneksi alkamassa ja kaikissa kuudessa taitokeskuksessamme on tarjolla kursseja ja islantilaista villalankaa. Pääset tutkailemaan kursseja tarkemmin Tapahtumakalenteristamme. Taitavat opettajamme menevät takuuseen, että jokainen kurssille tuleva osaa ja onnistuu. Tule rohkeasti mukaan paitaheimoon ja hullaannu sinäkin.

Riitta Eeronheimo, neulonnan uudelleen löytänyt, jolle kirjat ja kotiin hamstratut langat tuovat turvallisuuden tunnetta.